keskiviikko 26. elokuuta 2015

Spesiaalipäivitys: Varsa uutisia!

Maanantai 24.8.2015

Nyt on sellainen fiilis, että teki mieli kirjoittaa tarkempi selostus jostain päivästä. Tapahtui niin paljon yhden päivän aikana.

Aamulla satoi vettä, joten Ann vei minut töihin. Olin vähän normaalia aikaisemmassa, mutta Bjarni oli jo navetassa. Laitoin vasikoille maidon lämpiämään ja menin siivoilemaan pihattoa, sillä Bjarni ajoi myöhässä olevia vaikeampia nuoria lehmiä robotille. Viedessäni maitoa vasikoille huomasin, että ne tarvitsevat lisää kuiviketta. Heitin niille viime vuotista huonoksi mennyttä heinää ja vasikat telmivätkin uudessa kuivikkeessaan onnellisina. Heinän kuskausta häiritsivät hiukan kissanpennut, jotka ovat alkaneet juosta ympäri navettaa. Koko ajan piti varoa, ettei astu kenenkään päälle tai huitaise vahingossa talikolla. Laitoin kissanpennut saaviin, jotta ne pysyisivät poissa jaloista, mutta sieltäkin ne hyppäsivät pois. Sitten laitoin ne niiden "mökiksi" tehtyyn kanisteriin ja nostin sen pystyyn. Taitavat pennut kuitenkin pääsivät sieltäkin pois. Totesin, että kuivike saa riittää vasikoille ja menin jatkamaan siivoamista. Bjarnin lähtiessä hoitamaan muita asioita, minä jatkoin myöhässä olevien lehmien lypsyä. Kun ne oli lypsetty, menin tasaamaan schäfferillä heinät lehmien ruokintapöydällä. Sen jälkeen jatkoin jälleen siivoamista. Sää oli ulkona seljennyt ja oli todella aurinkoista, joten lehmät pääsivät jälleen rehukaalilaitumelle. Siellä oli ilmeisesti hieman ongelmia aidan sähkön kanssa, sillä lehmät roikkuivat aidassa kiinni. Bjarni kävi myöhemmin tarkistamassa tämän ja kertoi, että solmukohta oli haitannut sähkön kulkua. Sitten olikin jo työpäivä pulkassa.

Ann ja Hanna olivat vastassa ja kertoivat, että Snædís oli varsonut. Pieni ori poika oli tullut maailmaan omin avuin. Jälkeiset kuitenkin olivat vasta tulossa. Kävimme niitä odotellessa tekemässä ratsastuslenkin. Minä ratsastin Kveðjalla, Hanna Lilla Trúlla ja Ann Snæfinnurilla. Käsihevosina olivat Speki ja Freyr. Spekin jalka on hyvin parantunut. Teimme Kveðjan kanssa töltti harjoituksia. Palattuamme jälkeiset olivat edelleen samassa vaiheessa. Pienen orin väristä ei vielä ole varmuutta. Varmasti tiedetään vain, että se on kirjava. Päistärikön piirteitä siinä on vahvasti ilmennyt. Kun varsa vähän kasvaa saadaan selkeys tähänkin asiaan. Hieno ja suloinen se on joka tapauksessa! Kun jälkeisiä ei kuulunut, Ann soitti eläinlääkärille, joka käski seuraamaan tilannetta. Kun tunnin päästä eläinlääkärille soitosta ei ollut edetty mihinkään suuntaan, tuli hän paikalle. Kuitenkin ennen eläinlääkärin tuloa, Snædís piti saada kiinni. Ann ja Hanna olivat jo laitumella ottamassa hevosta kiinni, kun minä vasta löysin tieni sinne. Muu lauma aiheutti suurta haittaa yrittämällä koko ajan Snædísin lähelle ja niitä sai oikein työnteolla hätyytellä pois. Tamma kuitenkin saatiin kiinni ja Ann lähti taluttamaan sitä aidan viertä kohti porttia. Hanna ja minä hätyyttelimme muuta laumaa pois emän ja varsan luota. Eläinlääkäri tuli juuri sopivasti, siten että saimme Snædísin ja varsan, joka kiltisti seurasi emäänsä pois laitumelta. Varsa oli ilmeisesti tilanteesta hämillään, kun muu lauma jäikin aidan toiselle puolelle, se ei enää kävellyt emänsä perässä. Työnsin sitä emäänsä kohden ja erityisesti yritin saada sen kauemmas aidasta, jossa kulki voimakas sähkövirta. Varsa saatiin kuitenkin emänsä rinnalle ja eläinlääkäri alkoi tutkia. Koko muu lauma katseli aidan toisella puolen. Jälkeiset olivat kuulemma kietoutuneet napanuoraan, eivätkä olisi omin avuin ulos tulleetkaan. Varsa ei halunnut koko aikaa pysyä emänsä rinnalla, mikä sai Snædísin hermostumaan. Varsan olisi ollut parasta juoda, sillä tämä olisi saanut aikaan supistusreaktion, mikä olisi edesauttanut jälkeisten tuloa. Jälkeiset ja napanuoran pätkät saatiin kuitenkin lopulta ulos ja Snædís sai lääkkeen, joka helpottaa loppujen jälkeisten ulos tuloa, jos siellä vielä jotain oli. Snædís ja varsa laitettiin tarhaan, koska aamulla...tarvitsi vielä laittaa yksi piikki, joka edesauttaa myös loppujen jälkeisten jäämien tulemista. Tällainen on aika yleistä erityisesti alkukesästä ja johtuu ilmeisesti tammojen mineraalin puutoksesta. Tamman ja varsan siirto tarhaan ei kuitenkaan sujunut ongelmitta. Varsa ei seurannutkaan koko aikaa emäänsä ja talliin meneminen oli vaikeaa. Snædís oli jo tallissa, mutta varsa ei osannut sinne mennä. Hanna ja minä yritimme saada sitä menemään ovesta sisään, mutta joka suuntaan poukkoilevaa varsaa oli vaikea hallita. Ann joutui tulemaan Snædísin kanssa ulos tallista, sillä tamma hermoili varsansa perään niin paljon. Uudelleen yritettäessä sain kuitenkin varsasta hyvän otteen ja se pysyi otteessani vaikka yrittikin hiukan poukkoilla ja pomppia ylös alas. Tallissa sisällä oli vastassa jo kuitenkin toinen todella vaarallinen tilanne. Varsa hyppäsi tallissa olleen polkupyörän päälle. Oli aluksi aivan varma, että sen jalka on mennyt pinnojen välistä. Siinä oli ainekset kasassa todella suureen katastrofiin.  Saimme kuitenkin Hannan kanssa nostettua varsan alas pyörän päältä ja se selvisi vahingoittumattomana. Loppu matka tallin läpi tarhaan sujui ongelmitta ja emä ja varsa jäivät väsyneinä viettämään yötä tarhaan. Varsa sai kaiken tohinan keskellä nimenkin, Snæfaxi.

Viides viikko navetassa :)

Maanantaina menin Kveðjalla töihin. Myöhässä olleet lehmät ajettiin robotille, juotettiin vasikat ja sen jälkeen laitettiin niille korvamerkit. Aluksi Bjarni näytti miten homma tehtiin ja sitten minä sain laittaa merkit. Se oli melko helppoa ja ainoan haasteen hommaan toi se, kun jotkut vasikat eivät meinanneet millään pysyä paikallaan. Yksi-niminen vasikka kuitenkin oli todella helppo laittaa, sillä se makasi koko ajan. Kun navetassa oli valmista ja kaikki 12 vasikkaa oli korvamerkitty, lähdimme tekemään aitaa rehukaali laitumelle. Aita tehtiin ihan rehukaalien reunaan ja sitä siirretään joka kerta kun lehmät pääsevät sinne. Lehmiä ei voi päästää kerralla koko rehukaali alueelle, sillä ne söisivät itsensä hengiltä. Sähköt tarkastettiin mittarilla ja ihan hyvät lukemat saatiin. Iltapäivällä treenailtiin Kveðjan kanssa pysähdyksiä ja siirtymisiä ja loppumatkasta sujui jo todella hyvin. Kveðja reagoi jo todella hyvin istunta-apuihin. Anin kanssa kävimme vielä myöhemmin ratsastuslenkin. Minä menin Lilla Trúlla ja Ann Snæfinnurilla ja Freyr oli käsihevosena. Puolessa välissä vaihdettiin, siten että Freyr oli minulla kädessä, koska Snæfinnur alkoi temppuilemaan matkalla. Eläinlääkäri kävi tuomassa Spekin jalkaan kipulääkettä, jota pistetään sille viikon ajan.

Tiistaina menin Kveðjalla töihin ja se laitettiin päiväksi ulos tarhaan, jotta sillä oli vähän tekemistä. Laitumelta kävellessäni Skessa käveli minua vastaan. Se on lehmä, ja sen ei todellakaan pitäisi kävellä minua etupihalla vastaan. Yritin siinä sitten ajaa sitä navettaan ja tuli käveltyä lehmän perässä pitkin puutarhoja. Lopulta Bjarni tuli auttamaan ja saatiin Skessa-lehmä muiden joukkoon navettaan. Matkalla se kuitenkin päätti käydä kääntymässä ruokintapöydällä ja pelästytti kaikki muut takaisin ulos. Kiersin laitumen toiseen päähän ja ajoin kaikki lehmät takaisin sisään ja suljin oven. Sitten tehtiin perushommia. Juotin vasikat ja lypsin myöhässä olevia lehmiä. Sen jälkeen ajettiin lehmät rehukaalilaitumelle ja siivoilin navettaa. Päivänpäätteeksi vielä opetettiin Salma-hieho, joka oli poikinut aiemmin kuolleen vasikan, robotille. Se ei ollut ollut koskaan aiemmin robotilla ja kaikki meni todella hienosti. Se saatiin ruokanappuloiden avulla houkuteltua sisään ja se käveli aluksi muutaman kerran robotin läpi. Kun sitä alettiin lypsää, se tietysti ihmetteli kovasti ja asteli karkuun, muttei potkinut paljoakaan. Seuraavat päivät seuraillaan, miten lypsyt alkavat onnistua.

Keskiviikkona oli ongelmia Kveðjan kanssa aamulla. Se ei suostunut kävelemään eteenpäin. Jouduin kahdesti matkan aikana nousemaan sen selästä alas ja taluttamaan. Pääsimme kuitenkin päättäväisyyden ja maasta lainatun oksan avulla kuitenkin perille ennen kahdeksaa. Takaisin mennessä ei ollut mitään ongelmia kun Ann ja Hanna tulivat vastaan. Navetassa tein jälleen perushommat, jonka jälkeen lehmät ajettiin rehukaalilaitumelle. Siirsin aita tolppia, jotta lehmät ylettyivät. Pääsin kunnolla pesemään ja siivoamaan käytävät navetassa. Kun sain kaikki pestyä täydellisesti, Bjarni soitti ja pyysi minua hakemaan lehmät takaisin navettaan. Vähän aikaa navetta oli siis puhdas ja sitten lehmät tulivat ja sotkivat. Tuli kuitenkin todella hyvä fiilis kun näki oman työn jäljen. Torstaina en ollut töissä, koska olin huonovointinen.

Perjantaina vein vasikoille maidon, lypsin myöhässä olleita lehmiä ja siivosin siinä samalla. Ljúf-lehmän vedin oli poljettu. Ilmeisesti joko se itse tai joku toinen lehmä oli astunut sen päälle. Sen vetimet kyllä sojottavat joka suuntaan, joten en ihmettele, että vahinko on sattunut. Joka tapauksessa "rikkinäistä" vedintä ei voitu lypsimeen laittaa, joten vetimeen laitettiin tikku, jonka avulla maito valui ulos. Tässä tapauksessa tikkuna käytettiin antibioottituubin kärkeä. Se oli juuri sopiva, sillä se on normaalistikin tarkoitettu vetimeen laitettavaksi. Lehmän kannalta tämä oli huonompi juttu. Bjarni kertoi minulle, että seuraavan kerran kun lehmiä lähtee teuraaksi, Ljúf joutuu tähän porukkaan. Sen vedin ja yleensäkin utarerakenne aiheuttaa niin paljon ongelmia. Se lypsää todella paljon maitoa, mutta ei vain ole toimiva lehmä robotille ja lisäksi vedin todennäköisesti nyt tulehtuu ja lopulta sitä ei pysty lypsämään ollenkaan. Harmi sinänsä, sillä lehmä on todella mukava eikä ole ikinä potkinut lypsettäessä. Jotain positiivistakin kuitenkin havaitsin. Salma, joka oli alkuviikosta poikinut ensimmäisen vasikkansa kuolleena, meni itse robotille. Seurailin tilannetta sivusta ja homma sujui hienosti. Jaoin myös lehmille heinän. Aluksi hain paalin paalipinosta, mutta Bjarni hieman auttoi ja otti paalin alas, sillä se oli kolmannessa kerroksessa. Pienkuormaajalla todella painavan paalin alas ottaminen niin korkealta voi olla vaarallista, sillä aina ei tiedä mihin suuntaan paali menee ja pienkuormaajakin voi kaatua. Kun sain paalin kuljetettua ruokintapöydälle, siitä otettiin muovit ja verkko pois ja sitten se kipattiin. Onnistuin jo hyvin saamaan heinän tasaisesti ja jopa työntämään sitä eteenpäin niin, että se meni sinne minne halusin. Tarvitsen todellakin vielä harjoitusta, mutta kyllä se siitä pikku hiljaa :)

Lauantaina siirsin hevoset aamulla ja kaikki antoivat todella hyvin kiinni. Illalla olin siirtänyt väliaikaista aidan pätkää, jotta hevosilla olisi vähän enemmän syötävää loppuun kalutulla laitumella ja kaikki korrenpätkä uudelta alueelta olikin tarkasti syöty. Kävin myös korjaamassa kanarampin ympärillä olleen aidan, joka oli kaatunut ja nyt hevoset jälleen hieroivat päätänsä ramppiin rikkoen sen.

Sunnuntaina siirsin aamulla hevoset ja sain ne vietyä siten, että jouduin kävelemään vain kahdesti laitumen ja tarhan väliä. Ensiksi otin kiinni Freyrin ja Lilla Trún riimunaruihin ja Snæfinnurin suoraan riimusta. Portin avaaminenkin onnistui hyvin vaikka kädessä oli kolme hevosta. Sitten otin Spekin ja Kveðjan. Speki antoi hyvin kiinni ja kävelimme Kveðjan perässä vähän aikaa kunnes sekin antoi kiltisti kiinni. Laitumen portin alalangan kahva irtosi jälleen, mutta onneksi se on helppo korjattua ja sain sen hoidettua vain muutamassa minuutissa. Tallissa harjasin lattian ja annoin kanoille ruokaa.






sunnuntai 16. elokuuta 2015

Neljäs viikko navetassa :)

Maanantaina menin töihin Kveðjalla. Sen kanssa on edistytty todella hyvin. Tölttiä ei ole vielä löytynyt, mutta treenailtu on ahkerasti. Kun käynnistä pyytää eteen ja pidättää samalla, tulee jo askellusta, joka ei ole käyntiä, muttei raviakaan. Kveðja menee todella hienosti yksinään maastossa. Se myös reagoi hyvin apuihin ja tuntumaa suuhunkin pystyy jo hyvin ottamaan. Kun tulin, Kveðjan kanssa oli käyty joitakin kertoja maastossa, muttei paljoa. Kuitenkaan hevonen ei säiky mitään jalkojen vierestä lentäviä lintuja tai autoja, mikä on hyvä. On hienoa huomata kuinka nuori hevonen reagoi niin hienosti istunta-apuihin ja pohkeella vain pieni merkki riittää. Edistystä on kiva seurata. Ainoa ongelma sen kanssa on ollut ovista kulkeminen. Tallin ovesta kulkemista on jouduttu treenaaman joka paikassa. Aamulla jouduimme menemään Bjarnilla talliin toisesta ovesta, sillä Kveðja ei suostunut kävelemään millään pääovesta sisään. Sitten tultiin tallista jälleen ulos ja harjoiteltiin. Lopulta kulkeminen onnistuikin hyvin. Navetassa tehtiin kaikki perushommat ja sen jälkeen mentiin ajamaan paaleja. Minä ajoin casella ja Bjarni fiiatilla. Ajoin kärry perässä pellolle ja Bjarni kuormasi kärryn täyteen paaleja. Sillä välin minä merkkasin paaleihin Spray maalilla miltä pellolta ne ovat. Ensimmäisen pellon paaleihin tehtiin R ja toisen pellon paaleihin V-kirjain. Kirjaimet tulivat sen mukaan, mikä oli minkäkin lohkon nimi. Iltapäivällä Ann ja Hanna tulivat vastaan Snæfinnurin, Spekin, Freyrin ja Lilla Trún kanssa ja ratsastimme lenkin.

Tiistaina menin töihin Kveðjalla ja tallin ovesta päästiin ongelmitta sisään. Navetassa juotin vasikat ja siirtelin ne oikeille paikoilleen. Bjarni oli rankentanut vasikkakarsinaan väliseinän, joka jakoi vasikat kahtia. Nyt vasikat ovat rinnakkain kolmessa eri ryhmässä. Ryhmät helpottavat vasikoiden juottoa huomattavasti, sillä osa vasikoista osaa juoda suoraan ämpäristä ja osa juo tuttiämpäristä. Nyt kaksi ryhmää osaa juoda ämpäristä ja muut
 juotetaan tuttiämpärillä. Ryhmä jako on sopiva, sillä n. 4 vasikan päätä mahtuu yhteen ämpäriin juomaan samanaikaisesti ja tuttiämpäreitä on vain 5. Kun vasikat oli juotettu ajoin myöhässä olevat lehmät lypsylle ja siivosin navetan. Iltapäivällä Ann ja Hanna tulivat vastaan, kun pääsi töistä. Ann ratsasti Snaffella ja käsihevosina olivat Speki ja Freyr, Hanna ratsasti Lilla Trúlla. Ratsastimme lenkin ja kotipihassa päätimme vielä treenata Freyrin kanssa. Aluksi Hanna kokeili pitää Freyriä käsihevosena suoraan kädessä ja ongelmia ei ollut. Satuloinnin jälkeen minä menin Freyrin selkään ja Ann otti sen käsihevoseksi. Menimme tienpäähän ja takaisin ja hienosti meni. Se oli Freyrin ensimmäinen kerta maastossa ratsastajan kanssa.

Keskiviikkona sää oli kamala. Aamusta ilma oli vielä ok, mutta iltapäivällä tuuli todella paljon ja tuulenpuuskat olivat myrskylukemissa. Auton ovia ei voinut avata kerralla ja ovesta piti pitää kiinni, ettei tuuli tempaise sitä irti. Lisäksi vielä satoi vettä. Ann, minä, Hanna ja hänen kaverinsa menimme Reykjavikiin. Siellä kiertelimme kaupoissa ja näin millaista Islannin pääkaupungissa on. Pääsin siis tutustumaan paikalliseen kulttuuriin. Kävimme myös Suomi kaupassa, jonka nimi oli Suomi PRKL. Islantilaiset eivät varmaankaan ymmärrä, mistä tuo on lyhenne, mutta näin omaan silmään ja korvaan tuo näytti hauskalta. Täällä ollessani olen oppinut paljon asioita islantilaisista. Olen huomannut, etteivät ihmiset täällä osaa jonottaa, parkkeerata tai halua kävellä (auto parkkeerataan kaupan ovien eteen vaikkei, siinä olisi parkkipaikkaa). Islantilaiset eivät pidä säännöistä, ja täten liikennesäännötkin ovat vain suuntaa antavia. Islantilaisissa on kuitenkin myös todella paljon hyviäkin puolia. Ihmiset tarjoavat apuaan ja ovat todella vieraanvaraisia. Islantilaisilla on myös yksi mielestäni todella hyvä periaate/sanonta: Kaikki järjestyy. Ja niin asiat järjestyvätkin. Myös kielitaito on täällä ihmisillä todella hyvä, sillä monet ihmiset puhuvat sujuvasti monia kieliä.

Torstaina aamulla kävimme katsomassa Anin kanssa, josko Snædís olisi varsonut. Jouduimme kävelemään pitkän matkan laitumella ja välillä mättäitä pitkinkin ja se on vaikeaa. Hevoset olivat kauempana ja ajattelimme, että varsa olisi voinut syntyä. Kun kuitenkin pääsimme hevosten luokse, todettiin, ettei varsaa ollut vielä tullut. Ann vei minut töihin. Navetassa lypsin myöhässä olleet lehmät ja ajoin niitä lypsylle, juotin vasikat ja siivoilin. Maitoauton käytyä robotti pesi itseään ja tankkia 40 minuuttia, joten lehmiä ei voinut lypsää. Sillä aikaa jaoin pienkuormaajalla heinää lehmille. Harjoittelemista on vielä, sillä homma ei oikein lähtenyt sujumaan. Hain ensin paalin ja Bjarni neuvoi minua kokoajan, sen jälkeen se vietiin sisään ja muovi avattiin puukon avustuksella. Verkko vain kieritettiin pois paalin ympäriltä ja sitten alkoi se vaikea vaihe. Heinä piti pienkuormaajalla repiä paalista ja jakaa lehmille. Vaikeuksia tuotti kun piti ajaa rampille ja siinä ei voinut helposti kippaavalla koneella käännellä. Heinät menivät aina väärään paikkaan ja niitä piti siirrellä uudelleen ja uudelleen. Lopulta kuitenkin saatiin heinät jaettua ja lehmät jäivät tyytyväisinä mutustamaan sisälle, sillä ulkona oli sateista.

Perjantaina menin jälleen töihin Kveđjalla. Talliin meneminenkin onnistui hyvin. Ilmeisesti se oli vain jotain kokeilu missä kohtaa rajat tottelevaisuuden kohdalla kulkee tai sitä, että tallissa oli jotain pelottavaa, jonka Kveđja totesi vaarattomaksi. Navetassa oli monta kiimaista hiehoa ja sai varoa, että mikä hyppää mihinkin ja milloin. Juotin vasikat ja lypsin myöhässä olleet lehmät. Niitä oli kuitenkin tänään todella vähän, vain kolme. Myöhässä olivat Jóna, Ljúf ja Fura. Kaksi ensimmäistä tarvitsivat apua, joten autoin niitä. Jónaa piti muistuttaa, että jalat pitää nostaa korokkeille ja sen jälkeen autoin robottia löytämään vetimet. Ljúfilla on edelleen sama ongelma, sen vetimet sojottavat joka suuntaan, joten ne pitää kaikki erikseen kääntää robotin suuntaan. Fura ei tarvitse apua, mutta se ei mene itse robotille. Se pitää miltei aina ajaa sinne ja muistuttaa, että lypsyllä on käytävä. Näiden lehmien lisäksi ajoin Gæskan, Åsan, Brennan ja Daman robotille. Niitä kaikki piti hieman auttaa. Kun lypsyt oli hoidettu seminologi tuli siementämään kiimaiset hiehot, jonka jälkeen siivoilin navettaa.


Viikonloppu meni todella nopeasti. Lauantaina vietettiin Antonin synttäreitä. Aamulla siirsin hevoset ja siinä samalla korjasin laitumen portin, kun kahva irtosi langasta. Sunnuntaina irroitin hevosenkengistä nauloja ja sainkin kaikista lopuista kengistä naulat irti. Kun Ann tuli talliin hän juoksutti Kveđjan sivuohjilla. Se sai taistella itseään vastaan. Sen jälkeen käsittelyyn otettiin Speki ja tarkoitus oli juoksuttaa se, treenata selkään nousua ja vähän vaikka ratsastaakin. Spekin vasen takajalka oli kuitenkin turvonnut, koska kintereessä oli haava. Kokeiltiin kuitenkin ontuuko se. Speki kuitenkin aristi jalkaansa selkeästi ja sitä täytyy nyt seurailla ja jos ala paranemaan täytyy pyytää eläinlääkäriä sitä katsomaan. Speki pääsi takaisin tarhaan lepäilemään ja otimme Freyrin ja Snæfinnurin. Aluksi Ann juoksutti Freyrin, jotta saatiin ylimääräinen virta siltä pois. Kun Freyr oli juossut muutaman kierroksen, menin sen selkään. Se meni hienosti kentällä ja raipastakaan ei ollut ongelmaa. Sitten lähdimme maastoilemaan. Ann meni Snæfinnurilla ja otti Freyrin käteen. Minä istuin Freyrin selässä. Pihatiellä Snaffe kuitenkin päätti, ettei haluakaan. Yhtäkkiä Freyr olikin väärällä puolen Snæfinnuria ja Anin oli pakko päästää irti, sillä olimme niin solmussa. Freyr otti muutaman ravi askeleen, mutta pysähtyi heti kun pyysin. Se ei häiriintynyt siitäkään, että olin ohjissa kiinni, vaikkei se ymmärrä vielä kuolaimesta mitään. Sovittiin, että kokeillaan mennä siten, että Freyr on irrallaan, kun se kerran liikkui pyynnöstäni eteenpäin ja jarrutkin toimivat. Snaffe temppuili koko pihatien, mutta kun päästiin ratsastustielle, sekin rauhoittui. Freyr meni todella hienosti. Se tukeutui Snæfinnuriin ja sai siitä tukea ja turvaa. Välillä menimme kuitenkin vähän matkan päässäkin tuesta ja turvasta, mutta hienosti meni. Ravailukin meni hienosti. Freyrin kanssa oltiin ensimmäistä kertaa maastossa ilman, että se on kiinni toisessa hevosessa tai kädessä. Todella hienosti meni ja itselle jäi tosi hyvä fiilis! :) Illalla kävimme vielä katsomassa Snædísia ja muita hevosia. Sen maha oli kasvanut jo todella isoksi. Varsa voi syntyä minä hetkenä hyvänsä, joten nyt vain odotetaan ja odotetaan. Tarkistelimme myös hieman aitoja ja purimme väliaitaa, jonka olimme tehneet Hannan kanssa, jottei siihen kulkee sähkö. Mietimme, josko se olisi ollut syy siihen, ettei sähkö kulje enää missään langoissa kunnolla. Se auttoi hiukan, muttei tarpeeksi. Kiersimme myös hevosten tarhan ja sieltä löytyi muutama ongelma kohta aidassa, mm. pensaat ottivat aitaan kiinni ja lanka oli sekoittunut toisiin lankoihin. Aitojen lisätarkistukset ja vikojen korjaamiset jäivät kuitenkin huomiseen, sillä kello on jo paljon.














torstai 13. elokuuta 2015

Vasikoita ja vähän lisää vasikoita


Menin koko viikon töihin hevosella. Ratsastin Snæfinnurilla ja Speki oli käsihevosena, jotta saatiin Snaffeen vähän vauhtia. Hanna saattoi minut joka päivä töihin Lilla Trúlla ja tuli iltapäivisin vastaan.
Kerroin viime viikon tekstissäni, että navetassa on paljon pieniä eläinvauvoja. No nyt niitä vasta onkin. Maanantaina kun menin töihin, Bjarni kertoi minulle, että viikonloppuna oli syntynyt kahdeksan vasikkaa. Navetassa ei kuulemma koskaan aiemmin ole ollut niin paljoa vasikoita yhtä aikaa. Aamulla kun ajoimme lehmiä sisälle, oli pieniä ongelmia, sillä kaksi vasikkaa oli karannut emiensä rinnalle. Lehmät olivat todella ylisuojelevia vasikoitaan kohtaan ja ongelmia tuotti se kun ne eivät pitäneet lähellään olevista koirista, jotka yrittivät ajaa lehmiä sisään. Bjarni käski koirat pois, mutta lehmä oli silti kokoajan varautunut ja sen lähelle ei voinut mennä. Sisällä Bjarni kantoi vasikat oikeaan paikkaan. Toinen karanneista vasikoista oli kokonaan punainen ja sitkeä karkaamaan. Sen emä vielä sattui olemaan todella suojeleva Skjalda. Toinen karanneista vasikoista taas oli Ljúf-nimisen lehmän vasikka, toinen kaksosista. Lehmä oli nimittäin saanut kaksoset. Harmi vaan vasikat olivat sonni ja lehmä. Lehmä vasikkakin kasvaa siis lihoiksi, koska se ei voi vasikoita saada. Kun karkulaiset oli saatu oikeille paikoilleen, alkoivat normaalit työt. Pihatossa piti kulkea koko ajan jotain kättä pidempää mukanaan, koska lehmät käyttäytyivät hieman arvaamattomasti, kun niiltä oli viety vasikat ja muutenkin varmasti hormonit hyrräsivät. Myöhässä olevia lehmiä oli todella paljon. Koko päivä kului lehmien ajamiseen robotille. Siinä samassa kuitenkin oli todella paljon muutakin hommaa. Kolmetoista vasikkaa odotti maitoa ja niistä yhdeksän piti juottaa tuttipullolla. Yksi lehmä oli poikimassa ja odoteltiin vaan milloin vasikka tulisi näkyviin. Kun vasikkaa alkoi kuitenkin näkyä, huomattiin että jokin on pielessä. Vasikka oli tulossa etujalat edellä, mutta vain yksi jalka näkyi. Lehmä laitettiin parteen kiinni ja Bjarni tunnustellessaan huomasi, että toinen etujalka oli kääntynyt taakse. Kun se saatiin käännettyä, kiskottiin vasikkaa ulos. Vasikka tulikin yllättävän helposti ulos, mutta oli kuollut. Päivä oli todella kiireinen, mutta hyvin siitä kuitenkin selvittiin.

Tiistaina oli aamulla jälleen kaksi vasikkaa karannut, toinen oli sama kuin aiemmin, Skjaldan vasikka. Toinen oli Restin vasikka. Tänä aamuna lehmät kuitenkin menivät vasikoineen nätisti sisään. Syy sujuvasti liikkumiseen oli varmastikin se kun vasikat liikkuivat emiensä rinnalla, eikä tuoreiden äitien tarvinnut tarkkailla mihin suuntaan vasikka juoksee. Eläinlääkäri kävi lääkitsemässä kaksi lehmää, koska huomasimme että niiden maidossa on paljon soluja. Vastapoikineelle Restille aloitettiin antibiootti kuuri ja se saa kerran päivässä penovetia pistoksella, Illalla korjailimme Hannan kanssa tekemäämme väliaitaa laitumella ja tarkastimme että siinä varmasti kulkee sähkö, sillä hevoset olivat yöllä menneet siitä läpi. Spekin kiinni saamisessa laitumelta oli hieman ongelmia. Aina kun meni lähelle se laukkasi karkuun. Jäätyään yksin se kuitenkin antoi lopulta kiinni.

Keskiviikkona oli kurja ilma. Satoi vettä ja oli tuulista. Kveđja antoi todella hyvin laitumelta kiinni. Se käveli luokse, vaikkei ollut edes viimeisenä laitumella. Spekin kiinni saamisessakaan ei enää ollut mitään ongelmia. Yöllä oli syntynyt uusi vasikka. Juotin vasikat ja sain laittaa Restin vetimeen antibiootin. Bjarni näytti miten penovet laitetaan. Ensin lyötiin piikki lihakseen ja sen jälkeen laitettiin lääke ruiskulla. Rest oli todella nätisti kokoajan. Siirsimme navetassa vasikat
toiseen paikkaan, jotteivat ne karkaisivat niin helposti. Myös toisella puolen navetta yksinään ollut vasikka laitettiin muiden joukkoon. Se oli erikseen, koska laumassa on kolme koko punaista ja se piti tunnistaa. Sanoin kuitenkin Bjarnille, että vasikan ei ole hyvä olla yksin ja vasikka laitettiin muiden sekaan. Se on väriltään hivenen tummempi kuin muut ja olen oppinut tunnistamaan sen.

Torstaina oli jälleen yöllä syntynyt vasikka. Laitoin Restille antibiootin vetimeen ja sain laittaa myös penovetin. En ole koskaan aiemmin laittanut mitään lääkkeitä lehmälle, mutta piikin pistäminenkin meni todella. Bjarni oli tehnyt listan lehmistä jotka tarvitsevat apua. Siihen oli listattu kuinka kauan suurin piirtein menee lypsää jokainen lehmä. Bjarni lypsää vaikeimmat lehmät, mutta jos haluan, saan yrittää lypsää näitä todella vaikeitakin lehmiä. Laskettu aika kerrotaan kuitenkin kahdella, sillä lehmiä pitää ajaa ja etsiä ja robotti pesee itseään välissä. Koko vaikeiden lehmien poppoon lypsämiseen pitäisi tällä hetkellä mennä n. 3 tuntia, sillä lypsettäviä on todella paljon. Normaalisti lehmiä, joita robotti ei saa lypsettyä on vain n. 5-6. Vasikoille annettiin maito ensimmäistä kertaa tuttiämpäreistä ja kokeiltiin kuinka moni osasi juoda. Tuttiämpärit ovat paljon nopeampi ratkaisu ja viisi vasikkaa osaa juoda suoraan ämpäristä, niin ei tarvitse kaikille omaa tuttiämpäriä. Ämpäreitä on vain neljä, mikä tuottaa hiukan hankaluuksia. Yritä siinä sitten juottaa yhdeksää vasikkaa, kun toiset puskee ja yrittää syödä milloin mitäkin ja toiset kaataa ämpärit yrittäen juoda suoraan ämpäristä. Kaikki vasikat kuitenkin osaavat juoda tuttiämpäristä, mikä on hienoa. Vähän suttuista touhua se on, mutta homma sujuu nopeammin. Illalla teimme Hannan kanssa aidan, joka suojaa kanojen kävelysiltaa, joka on hevosten tarhassa. Hevosilla on tapana hieroa päätänsä ramppiin, jolloin se putoaa.

Perjantaina pesin maitohuoneen lattian ja tein normaaleja perushommia navetassa. Juotin vasikat, ajoin lehmiä lypsylle ja autoin robottia, sekä siivoilin. Sain myös lypsettyä kaksi vaikeampaa lehmää. Ljuf-lehmän, jonka vetimet sojottavat joka suuntaan kuin helikopteri ja Austran, joka potkii todella paljon ja vetimet ovat hiukan vinossa. Ilma oli todella kaunis ja tyyni. Aurinko paistoi ja oli todella lämmin ja illalla sai otettua hienoja maisemakuvia :)

Lauantaina siirsimme aamulla Hannan kanssa hevoset ja keräsimme munat kanalasta. Päivällä kärräsin monta kärryllistä kiviä ja rakensin muuria. Täytin myös kanojen vesiastian ja annoin kanille vettä. Illalla kävimme Hannan kanssa ratsastamassa. Hanna ratsasti Lilla Trúlla ja minä Kveđjalla. Hienosti meni ja hauskaa oli :)



Sunnuntaina siirsin aamulla hevoset, täytin tarhojen vesiastiat ja siivosin tallin. Kärräsin paskaa kolme kärryllistä ja talloin sen tiiviiksi, lisäksi vein vielä kiviäkin muuriin. Pikkuhiljaa kiviä jaksaa koko ajan viedä enemmän ja enemmän kerralla.

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Päivärutiinit

Viikko on mennyt todella nopeasti. Pikkuhiljaa minulle on alkanut muodostua käsitys mitä kuuluu päivittäisiin rutiineihin ja mikä on päiväohjelma. Aamulla kun navettaan mennään, ensiksi kierretään pihatossa ja katsotaan että kaikki on ok. Tarkistetaan miltä lehmät, joiden odotetaan poikivan näyttävät. Kun tarkistukset on tehty ja hoidettu huomatut ongelmat (joita ei kuitenkaan vielä ole ollut) vaihdetaan robotin suodatinsukka ja pestään robotin ympäristö. Sitten lypsetään erillislypsimellä sita vaativat lehmät ja opetetaan hiehoja robotille jos tarvis. Sen jälkeen juotetaan pienet vasikat eli viedään niille tarvittava määrä lämmintä maitoa. Kun pienet vasikat ovat tyytyväisiä ja kylläisiä viedään vähän vanhemmille vasikoille vettä ja heinää ja hiukan rehua, johon niitä totutetaan. Ryhmäkarsinassa olevilla vasikoilla on vesikuppi ja heinää kokoajan tarjolla, joten niille ei tarvitse tehdä mitään. Niiden kestokuivike vain vaihdetaan tarvittaessa. Sitten aletaan ajaa myöhässä olevia lehmiä, jotka eivät ole käyneet lypsyllä. Ne näkee kätevästi robotilta. Osaan käyttää robotin tietokonetta hyvin, vaikka se onkin islanninkielinen. Välillä jopa ymmärrän mitä huomio-ruudussa lukee. Olen oppinut käyttämään konetta, kun minulle on näytetty mistä pitää painaa niin siinä väkisinkin kun tarpeeksi monta kertaa sen näkee niin oppii mistä pitää painaa. Mutta nyt takaisin päivän ohjelmaan. Kun myöhässä olleet lehmät on ajettu robotille ja autettu apua tarvitsevia lehmiä niin aletaan siivoamaan, yleensä samaan aikaan Bjarni jakaa heinää lisää ruokintapöydälle. Siivoamisella tarkoitan paskan lanaamista. Navetasssa ei ole olleenkaan paskaraappoja, joten kaikki ritilät pitää ihmisen puhdistaa. Putsattavia alueita on useita. On kaksi pääkäytävää, ns. kokooma-alue robotin edustalla, juoma-alue ja kaksi kulkukäytävää joista toinen on pääkäytävien välissä ja toinen menee ulos. Lisäksi pihatosta on aidattu alue, johon saadaan otettua lehmiä helposti esimerkiksi poikimaan tai siemennettäviksi. Myös robotin ympäristö ja itse robotti pitää pestä. Itse siivous on monivaiheinen. Aluksi kastellaan letkulla käytävät. Sen jälkeen työnnetään paskalanalla lannat keskelle käytävää, siten että ne ovat keskimmäisen raon kohdalla. Ritilän raot voi tarvittaessa avata siihen tarkoitetulla työvälineellä. Tätä tarvitaankin usein, jos heinä on tukkinut raot. Kun lannat ovat keskellä käytävää työnnän kasaa eteenpäin aina leveämmän raon kohdalle, josta työnnän lantaa lietealtaaseen, joka on navetan alla. Kaikkia en kuitenkaan yleensä saa tungettua ritilän välistä, joten pienet kasat jätän rakojen kohdalle. Teen aina yhden käytävän kerrallaan, etteivät lehmät ehdi sotkea kasojani ja levittää niitä. Kun enää pienet kasat on jäljellä huuhtelen heiluttamalla letkulla ja jo pienten pisaroiden avulla lanta valuu ritilöiden välistä alas. Täten käytävästä tulee puhdas. Tähän on varmaan monta tapaa, mutta tämä minun tyylini on mielestäni helppo ja nopea. Vesi helpottaa, mutta jos kaikki paska liotettaisiin veden avulla alas menisi ihan tuhottomasti aikaa. Aina vaihtaessani paikkaa huiskin letkulla vettä käytäville, joten aina kun liikun puhdistan vähän. Jos haluaa että kaikki käytävät ovat täysin puhtaat, niin hommaan kuluu kokotyöpäivä, mutta kun jokapäivä pesee vähän ja suorittaa siivouksen keskellä käytävää oleviin kasoihin asti, on jo voiton puolella. Lehmät tallovat lannan kyllä ritilöiden välistä alas ja koska kastelu on suoritettu niin pesu seuraavana päivänä ei ole haastavaa.

Sitten päästäänkin viikon tapahtumiin, joka on jo kyllä aika tarkasti aiemmin selitetty sillä olen joka päivä huolehtinut navetan päivittäiset työt Bjarnin kanssa ja kun hän on mennyt tekemään jotain muuta olen jäänyt siivoilemaan navettaa. Maanantaina navetassa odotti iloinen yllätys. Nóra-lehmä oli poikinut terveen vasikan. Emä vahti pienokaistaan tarkasti. Kun navetan päivittäiset askareet oli hoidettu, siivoilin navettaa viikonlopun jäljiltä sillä siivoaminen oli jäänyt vähemmälle. Lounaan jälkeen pääsin ratsastamaan Gunnin kanssa. Kävimme lupiinitieksi kutsutun lenkin rannalla. Ratsastin Sigđ-nimisellä tammalla. Se oli 17-vuotias ja kuulemma luonnollinen tölttäri. Hevosella oli todella pehmät liikkeet ja se tölttäsi ilman mitään sen erikoisempaa töltti-pyyntöä.

Tiistaina ohjelmassa oli jälleen päivittäiset työt ja navetan siivousta. Pesin myös osan parsipedeistä, sillä ne olivat päässeet likaiseen kuntoon. Iltapäivällä pääsin Bjarnin mukaan seuraamaan miten lietelannan levitys tapahtui ja otin muovituskoneen valmiiksi casen perään. Sain koneen perään ensimmäisellä yrittämällä. Traktorissa ei ole minkäänlaisia peilejä, mutta en tiedä miten ihmeessä onnistuin saamaan koukun kerralla oikeaan kohtaan. Illalla kävimme tekemässä ratsastuslenkin. Minä menin Kveđjalla, Hanna Lilla Trúlla ja Ann Snæfinnurilla käsihevosina olivat Speki ja Freyr.

Keskiviikkona menin Kveđjalla töihin. Matka meni todella hyvin, vaikka Kveđjan kanssa ei ole menty yksin. Se oli kuitenkin todella eteenpäin pyrkivä, eikä tuntunut kaipaavan kavereita tueksi. Robotin sukkaavaihdettaessa huomattiin, että se oli tavallista likaisempi ja joku lehmä soluttaa. Menimme katsomaan tietokoneelta miltä lehmien solulukemat ja muut arvot näyttivät. Päätimme siirtää muutaman lehmän erilleen lypsettäväksi. Sitten hommat jatkuivatkin normaalia päivärytmiä noudattaen. Siivosin jälleen navettaa, ja kyllähän se puhtaaksi tuli. Kun jokapäivä pesee käytävät kunnolla niin paska ei ehdi pinttyä kiinni ja se on helpottaa työtä huomattavasti. Lounaan jälkeen juoksutimme Kveđjaa. Bjarni ja Gunni halusivat nähdä millaiset liikkeet sillä on. Hevosta tarkemmin lähempää tarkastellessa huomasimme, että Kveđjalla oli selässä jotain omituista. Ilmeisesti jokin lihasjäykkyys tai tulehdus, koska se hiukan aristi selkää yhdestä kohtaa hierottaessa. Nyt se otettiin seurantaan ja tarkkaillaan miltä selkä näyttää muutaman päivän päästä. Tarkoitus olisi myös vähän hieroa selkää. ltapäivällä Ann ja Hanna tulivat minua vastaan Snæfinnurin, Lilla Trún, Spekin ja Freyrin kanssa. Speki ja Freyr olivat kädessä.

Torstaina ajoin normaalisti myöhässä olleita lehmiä lypsylle. Koska en tunnista suurinta osaa lehmistä vielä ulkonäöltä, etsin ne korvanumeron perusteella. Jotkut lehmät ovat kuitenkin tiputtaneet korvamerkkinsä ja pannassakaan ei ole numeroita. Tässäkin tapauksessa oli käynyt niin. Katsoin robotilta myöhässä olleet lehmät. Ensimmäisenä listassa oli nro 432, Fura. Lähdin etsimään kyseistä lehmää ja löysinkin. Pienen vaalean lehmän, jolla oli korvassa numero 432. Ajoin lehmän robotille ja ihmettelin kun robotti päästi lehmän kävelemään läpi. Aina uudelleen ja uudelleen lehmä pääsi vain läpi. Kävin tarkistamassa numeron ja kyllä se oli 432. Numero on niin helppo muistaa, että sen muisti väkisinkin. Kävin samanomassa Bjarnille, mitä tapahtuu kun ajan lehmän robotille ja hän tuli katsomaan. Kun ajoin tämän pienen ruskean lehmän robotille Bjarni kertoi minulle, että ajan väärän lehmän. Tämä ei ollut Fura. Kysyin miten se on mahdollista kun numerot täsmäävät. Hetken mietittyään Bjarni muistikin, että hänellä on kaksi lehmää jolla on sama numero. Hän vei minut oikean Furan luo. Se on helppo tunnistaa sillä se on suuri ja sillä on vaalealla pohjalla tummia raitoja. Sellaisia lehmiä ei tässä karjassa ole montaa. Aiemmin ajamani lehmä oli Rest, joka menee yleensä aina itse lypsylle eikä tarvitse apua. No löytyipähän Fura ja tuli siinä päivän liikuntakin suoritettua kun juoksin ympäri navettaa väärän lehmän perässä. Fura oli hukannut kaikki korvamerkkinsä ja numeroita ei pannassa ollut. Lehmä onkin nyt todella helppo löytää, kunhan vaan tietää miltä se näyttää. Sairas lehmä haettiin teuraaksi, sillä sen lypsäminen oli alkanut käydä miltei mahdottomaksi. Viimeisempänä hommana ennnen työpäivän päättymistä oli jälleen paalien lepättävien muovien laittamista. Tällä kertaa paaleja oli vain 54 ja ehdin hyvin reilussa puolessa tunnissa laittamaan ne kaikki.



Perjantaina tein reippaasti päivittäiset työt ja melkein kaikki olikin valmista aamukahviin mennessä. Enää Nóra-lehmä oli lypsämättä, yhdelle vasikalle maito antamatta ja hieman käytävien siivoamista jäljellä. Kahvin jälkeen juotin jäljelllä olleen vasikan tuttipullolla ja se kävelinkin pitkään sen jälkeen perässäni, sillä se on jostain syystä vapaana navetassa. En tiedä miksi, se vaan on ollut syntymästään asti. Minun oli myös pakko ottaa kuvia kissanpennuista ja rapsutella niitä, sillä ne ovat niin suloisia. Navetassa on tällä hetkellä monta pientä suloista eläinvauvaa. Vasikoita on kuusi, joista kaksi on alle viikon ikäistä. Kissanpentujakin on useita. Hiukan vanhempia muutaman kuukauden ikäisiä pentuja on kaksi, mutta ne ovat todella arkoja ja hieman villiintyneitä. En kyllä yhtään ihmettele, sillä niiden emokin on todella arka. Ne ovat kyllä hienon värisiä, kirjavia kaikki. Nuoremmat kissan pennut, joista tässä kuvakin on, ovat vasta vajaan parin viikon ikäisiä. Niiden emo on hyvin kiltti ja tulee aina puskemaan ja vaatimaan rapsutuksia. Pentujakin voi siis käsitellä ja ne ovat todella suloisia. Nuo kissanpennun siniset silmät sulattavat sydämeni, ne ovat niin kauniit ja suloiset. Joka tapauksessa kun perushommat oli tehty siivosin loput parsipedit, jotka olivat jääneet aiemmin viikolla siivoamatta. Kastelin parret ja annoin hiukan aikaa liota. Sitten rapsutin paskan pois ja huuhtelin vielä uudelleen. Paljon puhtaammaksi tulivat. Sitten Bjarni pyysi minua auttamaan lietekärryn pesun kanssa. Aluksi Bjarni levitti saippuan ja sen jälkeen minä huuhtelin. Työtä vaikeutti kuitenkin hiukan se, että vesiletku irtosi kokoajan seinästä ja sen joutui vähän väliä laittamaan uusiksi. Työpäviäni aikana Ann oli lähtenyt työmatkalleen Tanskaan askellajiratsastuksen mm-kisoihin. Hän on siellä 10 päivää, joten sen ajan olemme keskenämme Hanna, Anton ja minä, sekä jossain vaiheessa myös Jan-Henrik. En usko että mitään ongelmia kuitenkaan tulee. Töihin tarkoitus olisi kulkea tämä aika hevosella.

Lauantaiana oli todella tuulinen päivä. Perjantai iltana rajasimme Hannan kanssa pienen alueen laitumelta ja laitoimme hevoset sinne yöksi. Aamulla hetäräsimme aikaisin siirtämään hevosia, jotteivat ne söiso itseään aivan muodottomiksi. Hevoset olivat kuitenkin yöllä kaataneet yhden tolpan tekemästämme aidasta ja täten ne olivat päässeet koko laitumelle. Metsästimme hevose heinäviidakosta ja siirsimme tarhaan. Tarkoituksenamme oli aluksi lähteä Hannan kanssa ratsastamaan, mutta koska koko päivänboli vähän kylmä ja tuuli oli kova odottelimme ilta kymmeneen ja tuuli ei sittenkään lakannut. Katsoimme päivällä Hannan kanssa elokuvan ja siinä oli oikein hieno tarina. Kävimme täyttämässä orilaitumen vesiastian, sillä se oli päässyt tyhjäksi ja hevosilla oli kova jano.


Sunnuntaina oli aivan mahtava sää. Aurinko paistoi ja harvat pilvetkään eivät eksyneet sen eteen. Kävimme heti aamusta ratsastuslenkin. Hanna meni Lilla Trúlla ja minä Snæfinnurilla. Käsihevosena oli Speki. Minulla oli täällä ollessani ensimmäistä kertaa kesähevonen, mutta kaikki sujui silti hyvin. Ratsastimme työmatkani testataksemme miten se onnistuisi ja kävimme rannalla kääntymässä. Iltapäivällä kärräsin kiviä ja kokosin muuria.

torstai 30. heinäkuuta 2015

Työt navetassa alkavat

Maanantaina Spekin kanssa mentiin hiukan takapakkia. Oli hieman tuulinen päivä, joten se ilmeisesti pelästyi tuulta. Kun yritin mennä selkään, se yrittikin hypätä pakoon. Spekin käsittelyn jälkeen treenailtiin Freyrin kanssa. Ann juoksutti sen ensin ja sen jälkeen menin selkään. Liinassa laukkasin Freyrillä ja pysyin hyvin kyydissä pitämällä kiinni ”kauhukahvasta”, joka on satulan edessä oleva hihna. Kun se nosti laukan, tuntui kuin sen perä olisi lähtenyt alta. Kiihdyttäessään laukkaan sen takaosa laski alemmas ja hevonen oli kuin lentoon lähdössä. Kävimme myös Snæfinnurilla ja Kveđjalla lenkin. Ja teimme hevosenkengille telineen tallin seinälle. Nyt niitä ei enää tarvitse säilyttää ämpäreissä, vaan ne ovat helposti saatavilla ja siististi esillä. Hannaa hakiessamme kävimme viemässä roskia kaatopaikalle, jossa teimme hienon löydön. Joku oli heittänyt pois lähes ehjän kuumavesi altaan. Illalla kävimme hakemassa sen sieltä ja nyt se odottelee pihalla pienten reikien paikkausta. Illalla kävimme Selfossissa.

Tiistaina aamusta kävimme Kveđjalla ja Snæfinnurilla ratsastamassa lenkin ja treenailimme Spekin kanssa tallissa selkään nousua. Ratsastuslenkin jälkeen Ann kengitti Snæfinnurin ja samalla minä järjestelin hevosenkenkiä koon mukaan järjestykseen. Mittasin kengän leveyden, jolloin sain selville sen koon ja laitettua samankokoiset aina yhteen paikkaan. Illalla ratsastelimme pihassa. Hanna ratsasti Lilla Trúlla ja minä Klukalla. Ann juoksutti Freydísin. Aluksi menimme pihatietä edes takaisin ja treenailin Klukan kanssa pysähdyksiä ja se pysähtyikin todella hienosti istunnalla. Lopuksi menimme vielä kentällä ja Hanna kokeili Klukkaa kun se tölttää.

Keskiviikkona aloitin työt naapuritilalla, Bjarnilla. Tilalla on Lelyn lypsyrobotti ja pihatto. Lehmiä on vähän yli kolmekymmentä ja siihen nuorkarja päälle. Lehmät pääsevät päivisin ulos ja saavat vapaasti kulkea joko sisällä tai ulkona laitumella. Minun silmääni lehmät näyttävät hauskan ja erikoisen värisiltä sillä suurin osa niistä on raidallisia. Osa on myös vaalean ruskean värisiä. Ne ovat siis todella erivärisiä kuin lehmät Suomessa. Lehmät ovat kooltaan melko samankokoisia kuin suomalaisetkin alkuperäisrodut. Toki joukossa on myös muutamia isompia yksilöitä. Ensimmäisen päivän oli Bjarnin siskon Annan kanssa navetassa, koska Bjarni oli pellolla tekemässä heinää. Minulle puhutaan islantia ja englantia sekaisin. Englanninkielen taitoni ei todellakaan ole mikään hyvä, mutta ihan hyvin olen pärjännyt. Olen oppinut joitakin islanninkielisiä sanojakin, kun kuulen kieltä jatkuvasti. Bjarni opettaa minulle kokoajan kaikkien asioiden ja esineiden nimiä islanniksi ja vastaavasti minä opetan miten jokin asia sanotaan suomeksi. Yleensä menen lukkoon, kun minun pitäisi alkaa puhumaan englantia tai jotain muuta vierasta kieltä, mutta nyt niin ei ole kuitenkaan käynyt. Kun muutkaan eivät osaa kieltä täydellisesti ja puhuvat minulle kokoajan niin tuntuisi tyhmältä olla vaan hiljaa. Välillä tosin tuntuu että pää halkeaa siitä vieraankielen määrästä. On todella raskasta kokopäivän ajan kääntää päässään sanat ja miettiä mitä mikäkin sana tarkoittaa. Koko päivä sujui ihan hyvin, enkä jännittänytkään paljoa. Päivä kului miltei kokonaan navetan pesemiseen ja siivoamiseen. Navetassa oli myös todella söpöjä kissanpentuja. Ne olivat vain n. 5-6 päivää vanhoja. Illalla kävimme ratsastuslenkin. Minä menin Kveđjalla ja Ann Snæfinnurilla.

Torstaina aamusta totutettiin hiehoja käymään robotilla ja annettiin vasikoille maito. Muutama lehmä piti ajaa robotille, koska katsottuamme koneelta huomasimme, etteivät ne olleet käyneet lypsyllä. Aamukahvin jälkeen lähdimme Bjarnin kanssa traktorilla kohti lähipeltoa. Sain ajaa traktorilla ja siirtää sillä paaleja. Vanha fiat oli hieman erilainen ajettava, kuin mihin olen tottunut. Vähän ajan ajon jälkeen alkoi kuitenkin sujua hyvin. Bjarni laittoi kärryn traktorin perään ja sain kokeilla peruuttaa sillä. Se olikin todella vaikeaa, sillä kärryssä oli neljä rengasta takana ja neljä edessä. Lisäksi paalikärryn lava liikkui ja oli todella vaikea seurata mihin päin kärry meni. Tuntui turhauttavalta, kun en saanut kärryä menemään sinne minne halusin. Bjarni kuitenkin hyvin neuvoi miten kuuluisi kääntää ja miten saa kärryn kääntymään oikeaan suuntaan. Kun olin aikani kärryn kanssa käännellyt, Bjarni vei minut paalien luo ja näytti miten paalin muovi piti kääntää, jottei se lerpata. Paaleja oli sillä pellolla n. 150 ja käänsin niistä lerpattavat muovin reunat muovin alle. Sää oli aivan mahtava ja hommakin oli oikein kiva. Illalla kävimme ratsastuslenkin. Minä ratsastin Klukalla ja Ann Lilla Trúlla ja kädessä olivat Freydís, Speki ja Freyr.

Perjantaina menin ratsastaen töihin. Aiemmin Ann oli vienyt minut autolla, mutta tänä aamuna päätimme kokeilla mennä ratsastamalla. Minä ratsastin Kveđjalla ja Ann tuli mukaan Snæfinnurilla ja katsottiin kuinka onnistuu. Snæfinnurin pientä temppuilua lukuun ottamatta matka meni hyvin. Kveđja jätettiin Bjarnilla talliin päiväksi. Navetassa robotissa oli jotain vikaa eikä myöhässä olleita lehmiä voinut katsoa. Niitä ei siis ajettu lypsylle. Vein vasikoille maidon ja otimme kipeän lehmän parteen pihattoon, jotta se saatiin lypsettyä erillislypsimellä. Sillä on vetimissä jokin sairaus, jota ei tiedetä mikä se on, mutta suurimmat maidot saatiin lypsettyä ja lehmä kuljetettiin ruokanappuloiden avulla takaisin sairaskarsinaan. Aamukahvin jälkeen minä aloin pestä navetan käytäviä ja Bjarni meni kuljettamaan paaleja. Siivosin ja pesin myös maitohuoneen. Iltapäivällä pääsin paalaamaan ja muovittamaan. Bjarni ajoi paalauskonetta ja teki paalit ja minä seurasin vierestä. Kun aloimme muovittamaan, Bjarni näytti miten se tapahtuu ja sen jälkeen minä sain ajaa vanhaa casea ja muovittaa paalit. Homma ei ollut mitenkään vaikea. Piti vain muistaa tehdä monta asiaa. Muutamaa paalia tarvitsi hiukan käännellä ennen kuin ne saatiin koneen kyytiin, mutta sekään ei tuottanut ongelmaa. Oli kiva peruuttaa muovituskoneen kanssa kun kone meni juuri sinne minne halusin ja sain Bjarnilta kehuja, että peruutan hyvin. Kun työpäivä oli ohi Ann tuli Lilla Trún kanssa hakemaan minua ja laitoin Kveđjan kuntoon. Kotimatka sujui hyvin. Ann oli päivällä ottanut Klukalta ja Freydísiltä kengät pois ja päästimme ne oriin luo. Nyt liikutettavia hevosia on enää viisi, sillä Bónus lähti keskiviikkona teuraaksi. Liikutettavia ovat enää Snæfinnur, Kveđja, Speki, Freyr ja Lilla Trú.

Lauantaina kävimme Selfossissa, sillä perjantai-iltana netti lakkasi toimimasta. Vodafonen liike ei kuitenkaan ollut auki, joten emme saaneet uutta langattoman netin modeemia. Koko viikonloppu ollaan siis ilman nettiä. Illalla meidän piti mennä katsomaan paikallisia hevoskilpailuja, joissa Anin piti olla tuomarina. Tiedonkulkuongelmista johtuen tieto ei ollut kuitenkaan tullut perille asti ja vasta kisoissa paikan päällä Anille tultiin kertomaan, ettei hän olekaan tuomarina. Jäimme kuitenkin katsomaan kilpailuja vähäksi aikaa. Seurasimme hetken aikaa gæđingakeppni-kilpailuosiota.

Sunnuntaina aloitettiin Freyrin liikutuksella. Juoksutuksen jälkeen menin sen selkään. Aluksi harjoiteltiin käännöksiä, jotka sujuvat jo paljon paremmin. Liinassa myös vähän laukkasimme. Hanna meni Freyrin selkään, sen jälkeen kun olin vähän aikaa mennyt sillä. Kun Freyr oli liikutettu, lähdimme toisten hevosten kanssa lenkille. Minä menin Kveđjalla, Hanna Lilla Trúlla ja Ann Snæfinnurilla Speki kädessä. Speki ei ole aiemmin ollut suoraan kädessä käsihevosena, vaan se on aina ollut jossain toisessa käsihevosessa kiinni. Hienosti kuitenkin meni. Toimme myös neljä kottikärryllistä kiviä kiviaitaan ja muuri alkaakin jo näyttää hienolta, kuten kuvasta näkyy. Tässä kohtaa kiviaitaa ei ollut yhtään rakennettua aiemmin, joten kokomuuri on saatu aikaiseksi tänä kesänä ja toisella puolen pihaa on muuria vielä vähän lisää tehtynä. Illemmalla teimme tallissa kaikkia pieniä hommia. Minä järjestelin hevosenkenkiä ja irroitin niistä nauloja. Kiinni ruostuneiden naulojen irroittaminen ei ollut helppoa, mutta kun löysin oikean taktiikan homma alkoi sujua. Samalla kun minä hääräsin kenkien kanssa, Ann toteutti ideoimamme harjalaatikon kiinnityssysteemin. Nyt laatikko on hienosti kiinnitetty kanakopin seinään eikä harjoja tarvitse enää kumartua ottamaan lattialla olevasta laatikosta. Ylimääräisiä hevostenkenkiäkin tuli samalla hyödynnettyä ja nyt harjalaatikon saa halutessaan nostettua alas.